Etusivu Artikkelit Mielikuvat ohjaavat ruokavalintoja

Mielikuvat ohjaavat ruokavalintoja

Yksi ei syö simpukoita ja toinen kieltäytyy maksakastikkeesta. Kolmannelle ei maistu leipäjuusto ja neljäs kammoaa kananmunia. Ruokaennakkoluuloja pidetään lasten paheena, mutta osaavat sitä ronklata aikuisetkin. Mutta pitääkö kaikesta sitten tykätä? Entä mistä ruokaennakkoluulot oikein syntyvät?

Etanoita lautasella vai puutarhassa?


Jos jokin ruoka ei maistu, voi kysymys tietysti olla puhtaasta makuasiastakin, mutta joskus syyt tietyn ruuan kaihtamiseen ovat toisaalla. Taustalla voi piillä jostakin huomaamatta matkaan tarttunut voimakas kielteinen mielikuva. Seuraavat lausahdukset on poimittu aikuisten ruokaennakkoluuloisten naisten keskustelusta.


Etanoita on puutarhassa miljoonittain. Ne limaiset pirulaiset tuhoavat kaiken! Ei tulisi mieleenkään syödä niitä.


Jos paketissa lukee “nautaa” syön sen kyllä, mutta kun ravintolassa tarjotaan hienosti vasikkaa, menee ruokahalu. En voi syödä vauvaeläimiä.


Ennen rakastin bataattia, mutta raskauden aikana sen pelkkä haju sai pahoinvoinnin aikaan. Sen koommin en ole pystynyt bataattia syömään.


Koulun pakkosyöttäminen tuhosi suhteeni silakkapihveihin. Ei mene alas millään!

 

 

NLP-kouluttaja Reetta Vanhanen valmennusyhtiö True Hearts NLP Finlandista ei ole lausahduksista lainkaan yllättynyt. Mielikuvilla on ruokapöydässäkin valtava voima.

NLP eli neuro linguistic programming on menetelmä, joka hyödyntää muun muassa kielen ja mielikuvien voimaa ajatusrakenteiden muovaamisessa. NLP tarjoilee työvälineitä itsen ja ympäröivien ihmisten ymmärtämiseen, tavoitteiden saavuttamiseen ja vaikkapa tunnetilojen hallitsemiseen. Sen avulla voidaan myös purkaa rajoittavia uskomuksia ja muuttaa kielteisiä kokemuksia myönteisemmiksi.

NLP:n  avulla erilaisia opittuja toimintatapoja muokkaava Reetta  toteaa, että suhde ruokaan on hyvin henkilökohtainen ja persoonallinen juttu. Olemme erilaisia ruokailijoita makuaistia myöten, ja se on ihan ok.

- Enkä muuten käytä mielelläni nimitystä nirso. NLP:n näkökulmasta ihmiset vain motivoituvat eri tyyleillä. Siinä missä yksi syöksyy suin päin kokeilemaan uusia kokemuksia, on toinen harkitsevaisempi ja valikoivampi tarkkailija. Sama pätee syömiseen. Toiselle on ilo testailla uusia juttuja ja toinen pidättäytyy luontaisesti vanhoissa tutuissa mauissa.

Reetta haluaa erottaa sairaalloisen ennakkoluuloisuuden harmittomasta valikoimisesta. On ilman muuta eri juttu, jos lapsi tai aikuinen suostuu syömään vain joitakin yksittäisiä elintarvikkeita. Silloin on todellinen vaara jäädä vaille kasvuun ja elämiseen tarvittavaa energiaa, vitamiineja ja hivenaineita. Kaikesta ei tarvitse Reetan mielestä niin tykätäkään.

- Ei sellaista tarvitse väkisin syödä, joka tuntuu kovin vastenmieliseltä. Uusia makuja kannattaa kuitenkin opetella rohkeasti kokeilemaan, ainakin kerran, sillä jos ei suostu edes maistamaan, voi jäädä paljosta paitsi.

Yksi keino ennakkoluuloista ylipääsemiseksi voi olla pysähtyminen hetkeksi omien käsitysten ja ajatusrakennelmien äärelle, miettiä miksi jokin ruoka tuntuu niin vastenmieliseltä.


Pohja luodaan aikaisemmissa kokemuksissa


Lapsuus on mielikuvien muodostumisen kulta-aikaa. Moni ennakkoluuloinen aikuinen kertookin kaihtavansa jotakin tiettyä ruokaa kurjan koulumuiston tai lapsuuden kodissa koetun ikävän tilanteen jäljiltä. Vanhemmilla onkin paraatipaikka jälkikasvunsa kokeilumielen kehittämisen suhteen. Harmittomina heittoina esitetyt tunnelatautuneet ilmaisut saattavat jättää pitkän varjon. Kielteinen mielikuva voi ohjata ruokailijan valintoja lopun ikää. Toisaalta rento ja kiva ilmapiiri ruokapöydässä petaa hyvän suhteen ruokanautinnoille aikuisiällekin. Reetta kehottaa vanhempia tarkkailemaan sananvalintojaan ruokapöydässä.

- Jos äiti sanoo uutta ruokaa tarjotessaan vaikkapa, että “tässä on nyt vähän erikoinen ruoka, josta isäkään ei tykkää. Mahdatkohan sinäkään?”, niin tietty alkuasetelma on jo rakennettu. Jos sen sijaan uusien makujen kokeilusta puhutaan kotona yhteisenä kivana juttuna ilman isompia paineita, muodostuu koetusta hetkestä todennäköisesti myönteinen muistijälki, joka jatkossa mahdollistaa uusia onnistumisen kokemuksia.

Ruuan kanssa voi myös yhdessä leikitellä.

- Mitä jos lasta mahdollisesti ensimmäisillä kokeilukerroilla kummastuttavat simpukat muuttuvatkin puheessa vaikka merirosvolaivoiksi, joiden sisällä odottaa aarre? Kiinnostus maistaa saattaa herätä helpommin, Reetta ehdottaa.

Alkupuolen silakkapihvikokemus todistaa myös siitä, että pakko on kurja kasvattaja. Tuskin kukaan on oppinut rakastamaan ruokaa, joka on toistuvasti tarjoiltu hänelle painostavassa ja vaativassa ilmapiirissä. Pakottamisen sijaan lapselle voi Reetan mukaan tarjoilla kaksi terveellistä vaihtoehtoa.

- Jos lapsi saa itse päättää, juoko hän maitoa vai piimää, on tilanne heti lataukseltaan miellyttävä. Samalla lapsen käsitys itsestään osaavana päätöksentekijänäkin vahvistuu. Puhumattakaan siitä, että perheen kesken todennäköisesti säilyy parempi ruokarauha, kuin väkisin vääntämällä.

 

Muutos kysyy joskus uutta vinkkeliä

 

Reetta ei halua tarjoilla pikaniksejä ennakkoluuloista ylipääsemiseen. Muutokset tapahtuvat joskus helpostikin ja toisaalta joskus tarvitaan aikaa ja uudenlaista ajattelua ja toimintaa, jotta pulmasta päästään ja syntyy uusia tapoja ruokailuun. Omaa suhdetta ruokaan voi kuitenkin tarkastella, ja mielikuvia voi yrittää kääntää myönteisemmiksi. Jos saa kiinni siitä, millainen tilanne on laukaissut vastenmielen tiettyä ruokaa kohtaan, voi huomata ainakin sen, ettei kyse välttämättä ole itse ruuan ominaisuudesta ollenkaan.

- Mitä jos alun esimerkin etanoita vihaava nainen miettisikin puutarhaa tuhoavien ilkimysten sijaan vaikkapa Ranskan maaseutua, ihanaa valkosipulin tuoksua ja raikasta persiljaa. Niitä mielikuvia vahvistamalla voisi etanoiden syöminen tuntua ainakin vähän mahdollisemmalta ajatukselta.

Jos ruokaennakkoluulot tuntuvat aikuisena itsestä hyvin turhauttavilta, tai ruuasta nauttimista estää jokin ihan poikkeuksellisen voimakas ikävä muisto, voi käynnistä NLP- coachin luona olla apua. Osaava coach pääsee kiinni asiakkaan tuntemuksia ohjeileviin mielikuviin ja mielleyhtymiin, ja voi auttaa rakentamaan myönteisempiä ajattelutapoja vastenmielisiksi koettuja ruokia kohtaan.

- Joskus jo yksi lyhyt kerta voi auttaa muuttamaan suhteen hankalaksi koettuun asiaan, Reetta kertoo.

 

 

 

Teksti: Ani Kellomäki

Kuva: Reetta Vanhanen

6 kommentit

Käyttäjän Jake kuva

Jake

To, 2015-02-19 03:30
Olen pyrkinyt siihen, että maistan kaikkea. Lapsena inhosin silli, mutta aikuisena olen oppinut pitämään siitä. Kyllähän maku kehittyy vuosien saatossa. Hitaasti hyvä tulee. Varovaisesti opettelee uusiin ja outoihinkin makuihin eikä anna ennakkoluulojen voittaa.
Käyttäjän satsuma kuva

satsuma

To, 2015-02-19 06:04
Lapsena en tykännyt sipulista. Nyt sipuli kuuluu melkein joka ruokaan. Muutenkin olen kaikkiruokainen, mitään erityisiä inhokkeja ei ole.
Käyttäjän Api kuva

Api

Ma, 2015-05-11 21:48
Mielenkiintoista.
Käyttäjän satsuma kuva

satsuma

Pe, 2015-09-25 04:13
Mielenkiintoinen artikkeli.
Käyttäjän Pirttihirmu kuva

Pirttihirmu

Ma, 2016-01-04 20:14
Tässäpä tuumittavaa.
Käyttäjän Jake kuva

Jake

Ti, 2016-01-05 02:04
Hyvä esimerkki mielikuvista on juuri tanskalainen kinkku. Sitä on kovin parjattu, mutta yllätyksekseni olikin paljon parempi kuin kotimainen!