Etusivu Artikkelit Sesongit Ruokatrendejä tulee ja menee – hernekeittopäivä pitää pintansa

Ruokatrendejä tulee ja menee – hernekeittopäivä pitää pintansa

Hernekeitolla on pitkä historia suomalaisessa ruokapöydässä. Klassikkoherkku maistuu edelleen niin varuskunnissa, lounasravintoloissa kuin kotikeittiöissäkin.

Hernekeitto on kuulunut suomalaiseen ruokapöytään keskiajalta lähtien, eikä ravitsevan rokan asema näytä horjuvan, vaikka erilaisia ruokatrendejä on tullut ja mennyt. Santahaminan varuskunnassa Helsingissä hernekeittoa on tarjolla perinteisesti torstaisin joko lounaalla tai päivällisellä. Nälkäisiä suita on tällä hetkellä Santahaminassa ruokittavana jopa 1200 ja ruokahan maittaa runsaasti energiaa tarvitseville varusmiehille.

Santahaminan varuskunnan muonituskeskus Saharan ravintolapäällikkö Anna-Leena Valo tuntee monen vuoden kokemuksella varusmiesten ruokavalion.

– Tulin taloon vuonna 1997. Olin 10 vuotta varastonhoitajana, jonka jälkeen siirryin Isosaareen. Kokin töitä tein vuoden ja siirryin sitten ravintolapäälliköksi, eli päällikkönä olen ollut jo 5 vuotta. Vuonna 2012 yhtiön nimi muuttui Leijona Catering Oy:ksi. Sitä ennen oltiin osa Puolustusvoimia, Valo muistelee.

Ravintolapäällikkö Valo tietää, ettei ainakaan legendaarista hernerokkaa sovi vaihtaa ruokalistalta. Jos hernekeittoa ja pannukakkua ei torstaina ole tarjolla, varusmiehet kyselevät taatusti perään. Osalle varusmiehistä hernekeittopäivä on Valon mukaan koko viikon kohokohta.

– Kyllä se hernekeitto vain kuuluu tänne. Vanhemmatkin ihmiset, jotka ovat olleet joskus vuosi kausia sitten armeijassa muistelevat vielä sitä armeijan hernekeittoa.

Mikä sitten mahtaa olla armeijan hernekeiton herkullisen maun salaisuus?

– Keittoa tehdään kerralla iso määrä ja sen annetaan muhia useamman tunnin ajan. Keitto valmistuu ihan perus raaka-aineista: kotimaisista herneistä, vedestä, lihaliemestä, lihasta, meiramista ja suolasta. Keittoon ei sekoiteta sinappia eikä sipulia, vaan niitä saa itse lisätä.

Hernekeitto lämmittää luonnon helmassa

Varuskuntaravintolan lisäksi rokkaa tarjoillaan varusmiehille myös luonnon helmassa, jossa sen herkullinen maku tuntuu monen mielestä korostuvan entisestään. Kirpsakka pakkaskeli, leiri metsän siimeksessä ja sotilaskeittäjien kenttäkeittimillä valmistettu hernekeitto lämmittää kummasti ja antaa uutta energiaa askareisiin.

 

– Viime leirillä oli itse asiassa tarjolla parempaa hernekeittoa kuin normaalisti. Siinä oli jotain jauhelihaa, muistelee pian palveluksesta vapautuva Patrik Katajavuori torstain hernekeittolounaalla.

– Enää kolme kertaa pääsemme nauttimaan tästä varuskuntaravintolan hernekeitosta.  Se on vähän harmillista. Jää taakse tämä armeijan hernekeitto. En tiedä miten pärjään. Täytyy opetella tekemään tätä kotona, naureskelee vieressä lounastava Kristian Söderström.Kristian Söderström

Kaartinjääkäri Katajavuoren mukaan torstai on viikon kohokohta, koska silloin ainakin tietää, mitä ruokaa on luvassa.  Hernekeitto ei kuitenkaan ole nuorille miehille torstaissa se pääasia, vaikka sekin molemmille maistuu.

– Parasta tästä tekee pannukakku. Kun on hernekeittoa, niin on myös pannukakkua. Ja pannukakku on hyvää.

Hernekeittopäivä juontaa juurensa katoliseen paastoon

Marttojen kehittämispäällikkö Arja Hopsu-Neuvonen uskoo, ettei hernekeittopurkkeja tarvitse poistaa tulevaisuudessakaan kauppojen hyllyiltä. Perinneherkku on maistunut sukupolvelta toiselle ja kiitos rokan pysymisestä ruokalistoilla kuuluu Hopsu-Neuvosen mukaan erityisesti elintarviketeollisuudelle: Jalostajan hernekeittoa on myyty vuodesta 1952 ja purkit käyvät edelleen kaupaksi.

Perinteinen hernekeittopäivä torstai juontaa juurensa katoliseen aikaan, jolloin perjantai oli paastopäivä ja lihan syöminen kiellettyä.

– Sen vuoksi torstaisin syötiin vahvaa ruokaa varastoon. Ja mikäs olikaan vahvempaa kuin hernekeitto. Ennen vanhaa Paavalin päivän säästä ennustettiin hernesadon suuruutta. Siitä johtuu, että erityisesti Lounais-Suomessa Paavalina on syöty hernerokkaa. Löysin tästä hauskaa tietoa Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -teoksesta, Hopsu-Neuvonen kertoo.

Teoksen mukaan Paavalin päivää edeltävänä päivänä herneet pantiin veteen likoamaan. Aamulla ruoanlaittaja nousi kolmelta ylös, sytytti valkean ja pani hernepadan tulille. Hernerokkaa syötiin koko päivä, eikä saanut puhua syödessä, sillä muuten herneiden tuleentuessa kesällä palot halkeilivat ja herneet varisivat maahan. Siansorkkia käytettiin hernekeitossa sen vuoksi, ettei palkoihin tulisi matoja.

Rokkaa perinteisesti ja modernisti

Marttojen kehittämispäällikkö Arja Hopsu-Neuvosen mielestä perinteistä hernekeittoa voi tehdä monella tavalla. Kaikista oleellisinta on kuitenkin kuivattujen herneiden liotus. Täyteläisen keiton saa, kun herneiden keittämisen alkuvaiheessa lisätään kattilaan savustettua sianpotkaa.

– Nykyisin moni käyttää keittoon sianpotkan sijasta palvikinkkukuutioita. Maku on hiukan erilainen, mutta totta kai hyvä. Riittävän pitkä kypsennysaika on hernekeiton valmistamisen a ja o, muistuttaa Hopsu-Neuvonen.

Modernia rokkaa saa keitettyä lisäämällä joukkoon luovasti erilaisia mausteita. Perinteisen sinapin ja meiramin sijaan keittoa voi maustaa esimerkiksi valkosipulilla, mustapippurilla, salvialla, timjamilla ja basilikalla.

– Mukavaa väriä keittoon antavat porkkanaviipaleet. Ruotsalainen tapa nauttia keitto punssin kanssa sopii joillekin.

Teksti ja kuvat: Petra Kiiski

2 kommentit

Käyttäjän satsuma kuva

satsuma

Pe, 2015-02-20 07:20
Hernekeittoa tuleekin välillä tehtyä.
Käyttäjän satsuma kuva

satsuma

Ke, 2015-02-25 07:58
Hyvä ja maukas ruoka.